Viime viikonlopun Kaneli oli luonani kylässä. Vietimme tuntikausia ulkona ja sunnuntaina kävimme äitimme luona. Sieltä tulimme Soilelle.

Täällä olen taas. Ihanaa kun on toimiva kone! Innostuin käsittelemään kuvia.

Eilen teimme lenkin metsän läpi meren rantaan.

 "Mikäs tää juttu taas olikaan?"

"Ai niin... se on se varpaiden viilennys paikka!"

Havainto sai aikaan kunnon hepulin. Koira juoksi hulluna ympyrää eikä sille voinut kuin nauraa.

Tänään lähdimme kävelemään toiseen suuntaan.

Tarkoituksena oli tutustuttaa Kaneli hevosiin.

Ensin nähtiin jälkiä, sitten namikakkaa ja lopulta itse eläimiäkin.

Opetimme jätkälle vesipullon ja makupalojen avulla kuinka hevosten seurassa tulee käyttäytyä. Eli rauhallisesti ja hiljaa. Onneksi heposet olivat tottuneet koiriin eivätkä pahastuneet Kanelin ajoittaisesta meuhkaamisesta. Ukkopaha kun ei oikein tiennyt ovatko niin isot eläimet ehkä vaarallisia.

Nyt odottelemme illan ohjelmia ja toivomme ukkosta.

Laittelen niitä koskikuvia joskus myöhemmin.