Lähdimme eilen Soilen ja koirien kanssa metsään. Pehmoista lunta oli melkoisen paljon. Koska Digi halusi kotiin, jatkoin Kanelin kanssa kahdestaan lenkkiä. Metsässä Kaneli muuten saa kulkea pitkässä hihnassa ja ilman kuonopantaa.
Lähinnä rämmimme umpihangessa, vain harvoin valmiille jäljille menimme. Lunta riitti polven korkeudelle, joskus humahdin syvempäänkin kohtaan. Kaneli joutui vielä enemmän kuntoilemaan päästäkseen kulkemaan. Kovasti näytti nauttivan kahlailusta. Paljon oli mieluisia tuoksujakin tutkittavana.
Välillä pysähdyimme lepäämään ja kuuntelemaan metsän hiljaisuutta.
Oli se vaan melkoisen upea kokemus tämmöiselle kesäihmisellekin.
Tänään otimme reissun uusiksi. Jostain syystä Digi halusi taas palata kotiin, joten jäimme jälleen metsään kaksistaan. Puolentoista tunnin lenkki siitäkin tuli. Tänään emme tosin hirveästi kahlailleet. Paluumatkalla Kaneli vielä pääsi koirapuistoon kymmeneksi minuutiksi juoksentelemaan.
Kuvat ovat Soilen ottamia. Linkit johtavat hänen blogikirjoituksiinsa metsälenkeistämme. Siellä on lisää kuvia esimerkiksi Kanelin lumipallokokoelmasta ja avuliaasta Digistä, joka siivoaa ukon varpaita lumipaakuista. Ja tietysti metsän isonenäinen enkeli!
Kommentit