Sain toissailtana valmiiksi tämän upean panoraamapalapelin. Pientä fuskua oli teossa, sillä olin viime kerran jälkeen laittanut kuvan keskeltä poikki ja palat eri pusseihin. On nimittäin melko vaikea palapeli, minun taidoilleni ainakin.

Sain tämän Soilelta ja isältä joskus vuosia sitten. Mielikuvitusta käyttäen voin kuvitella keskustelun, jota kaupan hyllyjen välissä käytiin.

 – Otetaanko tämä?
– Liian helppo.
– Entäs toi?
– Liian helppo ja kuvakin on ruma.
– Toi?
– Muuten hyvä, mutta karsee kuva. 
– Tässä olisi tämmöinen, ei näytä helpolta.
– Hihhih, joo, se me otetaan! Abana repii tukan päästään, kun tätä kasailee.