Ja mitähän minä sanoisin Julie Kavanaghin kirjoittamasta Nurejevin elämänkerrasta ”Rudolf Nureyev. The life”? Kirja on hieno ja hyvin kattava kuvaus eräästä kaikkien aikojen kuuluisimmasta balettitanssijasta ja koreografista. Toisin kuin Maija Piletskajan omaelämänkerrassa, tässä teoksessa kerrotaan myös itse baletista. Asia, jota suuresti arvostan, kun kerran tanssijasta kirjoitetaan.
Mikään helppo tai edes miellyttävä persoona ei Nurejev ollut. Kirjailija (itsekin tanssija) ei yritä kaunistella ilmeisesti narsistisen Rudolfin luonteenpiirteitä. Ei hän myöskään sorru demonisoimaan kirjansa kohdetta. Nurejevissa oli myös viehättäviä puolia. Hän oli esimerkiksi taitava opettaja (toisin kuin ihailemani Mihail Baryshnikov) ja avusti antaumuksella nuoria tanssijoita uralla eteenpäin. Hän piti myös suorastaan hellää huolta vanhasta ystävästään Maude Goslingista tämän puolison Nigel’n kuoltua. Kyseisestä kriitikkopariskunnasta oli vuosien myötä tullut jonkinlaiset vanhempien korvikkeet Nurejeville.
Eniten mielessäni pyörivä kohtaus on kirjan loppupuolelta. Fonteyn (Dame Margot Fonteyn de Arias, 1919–1991) on sairastunut syöpään ja lääkärit haluaisivat amputoida toisen hänen jaloistaan. Prima ballerina assoluta ei moiseen aio suostua. Sairaaloita kammoava, itsekin jo kuolemaa AIDSin muodossa odotteleva Nurejev menee tapaamaan entistä pariaan ja ylipuhuu tämän suostumaan jalan poistoon. Kun Fonteyn soittaa lääkärilleen ilmoittaakseen olevansa valmis operaatioon, Nurejev poistuu huoneesta käytävälle itkemään.
Kirjan loppuosa on melko surullista luettavaa. Nurejev, jolle tanssi kirjaimellisesti oli kaikki kaikessa, ei osannut lopettaa uraansa ajoissa. Hän tiesi ettei enää kyennyt nuoruutensa veroisiin suorituksiin, mutta jatkoi silti esiintymisiään. Vanhentuneen tanssijan ystävät ja yleisö joutuivat seuraamaan esityksiä, joiden tasoa jotkut kuvailivat kammottavaksi.
Jos elämänkerrat kiinnostavat, tämä kannattaa lukea. Sivuja siinä on 787, mutta itse tarina on vain 698 sivua pitkä, loppuosa on liitteitä. Kirjassa on myös runsaasti valokuvia.
Rudolf Nurejev 17.3.1938 – 6.1.1993.
Taidan nyt katsoa Fonteyn ja Nurejevin tanssiman Joutsenlammen. Koreografia on viimeksi mainitun käsialaa, ei se 80-luvun parempi versio vaan 60-luvun taltiointi. Herran meikki on melkoisen hupaisan näköinen, mutta ehkä se täytyy yrittää unohtaa.
En erityisemmin pidä näistä (britti?) esityksistä, joissa on ”väärä” musiikki kolmannen näytöksen pas de deux’issa. Baletin loppukohtaus on myös sekä banaali että tylsä. Minä en näe siinä Siegfriedin taistelevan henkensä puolesta järven aalloissa, ehei, näen Nurejevin pomppivan esiin kankaiden välistä, jotta saisi olla vielä hetken yleisön nähtävillä.
Mestarillista tanssia kuitenkin.
Kommentit