Välipäivien piristykseksi keksin pyytää Soilelta Kanelia  lainaksi. Sainkin maanantai-iltana koiran mukaani. Tiistaina otin sen seurakseni töihin.

Tapansa mukaan poika otti asian rennosti, ja oli toimistolla melkein kuin kotonaan. Puruluun jämää rouskutti ja seuraili ihmisten touhuja. Tiskikone myös kovasti kiinnosti.

Olisin kyllä rajoittanut koiran liikkeitä, mutta paikalla olevat ihmiset olivat sitä mieltä, että antaa sen olla vaan ihan vapaasti. No, Kaneli otti ilon irti tilavista oloista.

Semmoista tällä kertaa. Nyt olen koiran palautusreissulla ja menen täältä aamulla töihin. Ilman karvaista kaveria.

Mutta illalla palaan tänne naapurikaupunkiin uutta vuotta juhlimaan.