Eläinten leikkimielinen inhimillistämin on mielestäni ihan OK. Sen sijaan ärsyynnyn eläinten ihan oikeasta inhimillistämisestä. Se touhu on typerää ja eläimelle haitallista. Lisäksi se on loukkaavaa; siis muita eläimiä* kohtaan. Eläinlajin ja -yksilön itseisarvo ei saa olla kiinni siitä kuinka paljon siihen saadaan ympättyä ihmisen omia piirteitä. Koira on upea eläin juuri siksi, että se on koira.
Näistä lähtökohdista on virkistävää lähteä lukemaan Erkki Pulliaisen kirjaa "Koiran käyttäytyminen". Olen lukenut vasta kolmanneksen kirjasta, mutta olen melko vaikuttunut sen sisältämästä tietomäärästä.
Koska kuitenkin jo nyt on mieleeni tullut kysymyksiä, ajattelin kirjata niitä ylös. Jaan mietiskelyni osiin, sillä en halua tehdä ylipitkää postausta ja kuten jo mainitsin, on kirjakin vielä kesken.
Arvostan suuresti Pulliaisen tietotaitoa, enkä halua, että näitä kommenttejani varsinaisesti kritiikkinä pidettäisiin. Kirjaa suosittelen kaikille koirien omistajille ja koirista kiinnostuneille.
Tässä nyt kuitenkin on ensimmäinen ihmettelyni. Pulliainen ei siis inhimillistä muita eläimiä, mikä on hyvä juttu. Miksi hän sitten korista kirjoittaessaan käyttää persoonapronomineja "hän" ja "he"?
* Muilla eläimillä tarkoitan tietysti tuoda julki sen, että ihminen on yksi eläinlajeista. En halua tulla sotketuksi siihen poppooseen, jonka mielestä planeettaamme kansoittaa kasvit, eläimet ja ihmiset.
Kommentit