Menen huomenna Soilelle ja ostin koirille tämmöisen älypelin tuliaisiksi.

Kumpikin voi sillä pelailla, mutta luulen, ettei Digiä kauheasti innosta. Saa nähdä, voi se persous ruokanappuloita kohtaan houkutella neitiäkin.

Digi on noista kahdesta koirasta älykkäämpi, mutta toisin kuin Kaneli se ei ole innostunut uusien asioiden opettelusta ja koulutuspuuhista. Tytön intohimoinen harrastus on ulkona nuuskuttelu ja lämpöisissä paikoissa makoilu.

Naminappuloita ei Digille uskalla antaa, ne ovat Kanelin koulutussessioita varten.

Emmalle ei oikein keksi mitään viemisiä, kun se ei ole innostunut leluista, eikä voi syödä kuin erikoisruokaansa.

Lisätty 17.12.2009:

Digi odotetusti ratkaisi ongelman melko pian. Ensin se tosin tarkisti josko ruokanappula löytyisi pelilaudan alta.

Kanelille ongelma oli visaisempi. Ukko suorastaan turhautui kun nami ei heti löytynytkään. Pamautti välillä tassullaan pyörivää levyä niin, että systeemi kieppui kuin hyrrä ikään. Onnistuihan se lopulta...

Muutoinkin järjestimme koirille virikkeitä. Rakas rauniokoira-leikki, jossa kourallinen ruokanappuloita heitetään Soilen varastona toimivan saunan lauteiden, alle sai lisäväriä kun sammutin kaikki valot.

Digiä ei asia vaivannut, mutta hyvin paljon silmiinsä luottava Kaneli hieman epäröi ja haahuili. Valojen sytyttämisen jälkeen huomasimme kumpikin, että yksi ruokapala oli jäänyt löytymättä. No, koira ryntäsi sitten senkin hakemaan.

Normaalien toko- ja noutoharjoitusten lisäksi teimme Kanelille pienen jäljen pöppelikköön. Hyvin sujui äijältä jäljestys. Olin oikeastaan aika yllättynyt, ihan aloittelijoita kun olemme kaikki. Jäljen päässä koiraa odotti oma ruokakuppi ja siinä täysi annos sapuskaa.

Tielle päin rämpiessämme Kaneli toiveikkaana seurasi Soilen poistumisjälkiä, mutta sillä matkalla ei tietenkään ollut enää motivoivia ruokapaloja tarjolla.