Näin Joutsenlammen ensimmäisen kerran lapsena. Ilmeisesti kyseessä oli vuoden 1972 esitys. Siitä lähtien joutsentragedia on ollut suosikkibalettini.

  
Historia muutamassa lauseessa
 
Pjotr Iljitsh Tshaikovskin säveltämän baletin ensiesitys vuonna 1877 epäonnistui totaalisesti, suurimpana syynä taisi olla Wenzel Reisingin onneton koreografia. Kun uusittu versio (koreografia: Marius Petipa ja Lev Ivanov) esitettiin 1895, oli esitys suuri menestys. Tshaikovski ei ollut sitä näkemässä, hän oli kuollut pari vuotta aiemmin.
 
 
 
 
Nurejevin versio vuodelta 1984
 
Esitys: Paris Opera Ballet, 2005
Koreografia: Rudolf Nurejev, Marius Petipa & Lev Ivanov
Odette & Odile: Agnès Letestu
Siegfried: José Martinez
Wolfgang & Rothbart: Karl Paquette
 
Nurejev on tehnyt joitain mielenkiintoisia muutoksia balettiin. Ensinnäkin hän on antanut prinssille enemmän tilaa, tässä versiossa Siegfried ja Odette ovat suurin piirtein tasavertaiset.
 
Karl Paquette tosin melkeinpä ryövää koko esityksen. Hänellä on vaikuttava kaksoisrooli, mies on sekä prinssin opettaja Wolfgang että paha ritari Rothbart. Toki on mahdollista, että Nurejev yhdisti nämä kaksi eri hahmoa yhdeksi. Jotenkin pidän tästä ajatuksesta.
 
 
Hänen Wolfganginsa on myös melkoisen erilainen verrattuna aiempaan prinssin harmittomaan ystävään. Tässä baletissa tyyppi on melkoisen epämääräinen ja hyvin hallitseva, jopa manipuloiva.
 
Epäilen vahvasti, että prinssillä ja Wolfgangilla olisi jonkinlainen suhde keskenään; sen verran eroottista säpinää tuntuu heidän yhteisissä tansseissaan olevan. Voi tietysti olla, että tämä kaikki on vain katsojan omassa silmässä.
 
 
Tarina
 
Baletti alkaa prinssin unella. Hän näkee kauniin prinsessan, jonka hirmuinen Rothbart muuttaa valkoiseksi joutseneksi.
 
Heräämisen jälkeen ollaan palatsissa. Juhlitaan prinssin syntymäpäiviä. Wolfgang komentaa porukan kuriin sillä kuningatar tulee paikalle. Äiti kruunaa prinssinsä ja esittää vaatimuksen; nyt kun täysi-ikä ja kuninkuus koittavat, täytyisi äkkiä löytää puolisokin. Prinssi ei vaikuta kovin innostuneelta. 
 
 
Toinen näytös seuraa ensimmäistä ilman taukoa. Siegfried lähtee metsästämään. Hän saapuu kuun valon valaisemalle järvelle ja kohtaa ihmeellisen näyn. Paikalle liihottaa joutsen, joka muuttuu kuvan kauniiksi prinsessaksi.
 
Prinssi ihastuu näkyyn ja yrittää tehdä tuttavuutta. Neito on kovin säikky aluksi, mutta rauhoittuu vähitellen. Hän kertoo julmasta kohtalostaan. Karmea Rothbart on muuttanut hänet hovineitoineen joutseniksi. Vain yöaikaan he saavat ihmishahmonsa takaisin. Taika murtuu vain, jos joku rakastuu ikuisiksi ajoiksi Odetteen.
 
Niinhän siinä käy, että prinssin tunteet voimistuvat ja hän vannoo ikuista rakkautta ja naimisiin menoa.
 
Tämähän ei jää Rothbartilta huomaamatta. Mies saapuu paikalle valtaansa esittelemään. Sankarimme luikkii karkuun (siltä se ainakin näyttää). Tilanteen rauhoituttua muut lumotut neidot saapuvat paikalle. Siegfriedkin uskaltautuu takaisin.
 
Loppujen lopuksi Siegfried vielä uudistaa valansa, hän todellakin ottaa Odetten puolisokseen. Nainen on jo valmis uskomaan rakastettuaan. Rothbart ilmestyy taas paikalle. Mahdillaan hän kiskoo Odetten kauemmaksi ja prinssin silmien edessä neito muuttuu taas joutseneksi ja lentää pois.
 
 
Kolmannessa näytöksessä ollaan taas palatsissa. Siegfriedille esitellään useita nuoria prinsessoja, mutta kuningattaren mielipahaksi yksikään ei kelpaa pojalle. Sitten fanfaari jälleen soi. Ihana – ei kun –  ihan kamala Rothbart (vai onko mies sittenkin Wolfgang?) saapuu paikalle mustiin pukeutuneen tyttärensä Odilen kanssa. 
 
Tyttö näyttää aivan Odettelta ja hämäys tehoaa täysin nuorukaiseen. Mies ei huomaa luonteen eroja. Odette on viaton ja herkkä, Odile pahansuopa, ylpeä ja viettelevä (no, ehkäpä prinssi salaa haaveilikin pahasta tytöstä). He tanssivat yhdessä. Jossain taustalla näyn kaltainen Odette seuraa peloissaan tapahtumia. 
 
Luullen Odilea rakkaimmakseen, Siegfried menee ilmoittamaan ottavansa tämän puolisokseen. Rothbart vielä pistää hänet vannomaan ikuista rakkautta. Nuorukaisen niin tehtyä Rothbart riemuitsee, ottaa ilkkuvan tyttärensä ja ryntää pois. Nyt Siegfried näkee epätoivoisen Odetten ja tajuaa tulleensa petetyksi. Järkyttyneenä hän ryntää takaisin lammelle.
 
 
Neljännessä näytöksessä Siegfried kohtaa joutsenet ja selittää prinsessalleen tapahtuneen. Hän anoo armoa ja saakin sen. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ymmärrä ettei anteeksianto tilannetta pelasta. Odette kyllä tietää olevansa tuhoon tuomittu ja on selvästi kohtaloonsa alistunut.
 
Rothbart syöksyy paikalle ukkosen säestyksellä. Prinssi yrittää urheasti taistella pahuuden voimia vastaan, mutta häviää. Voimattomana hän haroo järven vyöryvistä aalloista joutseneksi muuttuvan Odetten perään. Rothbart on hänet lopullisesti ominut ja he lentävät yhdessä tavoittamattomiin.
 
Jää hieman epäselväksi kuoleeko Siegfried vai ei. Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, onhan hän oman elämänsä lisäksi tuhonnut Odettenkin. (Hm, meinasin laittaa kysymysmerkin edellisen lauseen perään.)
 
Alun unijakso tekee mahdolliseksi oletuksen, että koko tarina on vain Siegfriedin uneksuntaa.