Loma loppui, aamulla on mentävä töihin. Mikäpä siis sinilevää sopivampi aihe postaukselle. Sitä paitsi tuo inha mömmö on nyt saavuttanut Nelijalkaisten kotirannat. Huomasin asian kun ulkoilutin Kanelia sunnuntaina.
Sama liikkuvana kuvana:
Suomen ympäristökeskuksen sivuilla on pari näppärää kotikonstia myrkyllisen levän tunnistamiseen. Tässä yksi...
...eli jos levää voi nostaa kepillä, se ei ole sinilevää.
Toinen keino on laittaa epäilyttävää vettä purkkiin ja antaa sen seistä tunnin verran. Jos veden pinnalla on tuon ajan jälkeen vihreitä hippusia, on vesi saastunut sinilevästä.
Tuo kuvottava esiintymä ei välttämättä näytä samalta kuin näissä kuvissa. Se voi myös kasaantua paksuksi puuroksi tai maalimaiseksi lautaksi. Kuivuessaan se saattaa muuttua sinisen turkoosiksi. Haju ei myöskään ole merellisen raikas vaan tunkkaisen ikävä.
Jälkihuomautus: Kaneli sai pelokkaan "peikkokohtauksen" kun se havaitsi sinilevän. Melko helposti se siitä kyllä tokeni ja uskaltautui melkein normaalisti laiturille.
Kommentit