Kaneli tuli perjantaina luokseni kylään ja lauantaina vietimme monta tuntia Rajasaaren koirapuistossa. Emme ole ennen siellä käyneet, mutta Kaneli aavisteli portilla hauskoja hetkiä, eikä millään malttanut poseerata.
Sisäpuolella piti ensin hieman riehua kavereiden kanssa, pian kuitenkin lähdimme omille teillemme. Kaneli oli metsäpolusta aivan innoissaan ja porhalsi kaukaisuuteen häntä liehuen.
No, ei se kovin kauaksi ehtinyt sillä mereen kaatunut koivu herätti sen mielenkiinnon. En ehtinyt edes kameraa esiin ottaa, kun koira jo tasapainoili rungon päällä.
Sieltä se loikki luokseni ja palasi saman tien veden kutsumana takaisin. Loiskis, loiskis... jättiloikat päättyivät uimareissuun.
Kaneli oli saaresta haltioissaan. Se rytisteli tiheiköissä, kiipeili kallioilla, leikki koirien kanssa, juoksenteli polulla ja rantavedessä. Selvästi sillä oli aivan tavattoman hauskaa.
Kun kävelimme keskustaan, Kaneli mielestäni yritti Töölönlahdella vihjailla, että meressä voisi vielä vähän kahlailla.
Nyt poika nukkuu. Välillä se örisee tyytyväisenä, näkee varmaan unta meressä pulikoimisesta.
Kommentit