Piilotettujen avainten alle laitettuja namipaloja Kaneli oppi etsimään oikeastaan heti. En osaa sanoa missä vaiheessa se ymmärsi, että leikissä on itse asiassa kyse niistä metallihärpäkkeistä. Pääasia oli, että koiran mielestä touhu oli ylettömän mukavaa.

Jossain vaiheessa Soile huomasi Kanelille kehittyneen hilpeän kiinnostuksen avaimia kohtaan. Itse asiassa koira aina silloin tällöin kävi nappaamassa avainnipun eteisen kaapin päältä ja kilisytteli sitä suussaan, ikään kuin pienenä vihjeenä "huvitoimikunnalle".

Pääsiäisen aikaan istuimme Soilen kanssa telkkaria katsomassa. Kaneli vihjaili, että sillä oli tylsää. Odotimme jonkin aikaa ettei Kaneli kuvittelisi kitinällään voivansa komennella meitä. Sopivan ajan päästä Soile kokeili, josko jätkä hakisi avaimet. Kaneli ei ymmärtänyt mistä oli kyse. Koskaan aiemmin sille ei oltu yhtä äkkiä moista pyyntöä esitetty. Aina oli ollut alustavat valmistelut, toisessa huoneessa istuskelu, avainten kilinä… Siispä koira vain ihmetteli kuulemaansa siansaksaa.

Soile lähetti minut eteiseen kilisyttelemään kaapin päällä olevia avaimia. Nyt kun hän sanoi "A-vai-met", niin jopas tuli Kaneliin vipinää. Vauhdikkaasti se paineli ovenavaustarpeiston luokse eteiseen. Sieltä kuului kilinää… sitten tuhinaa ja epämääräistä ähellystä. Arvelimme, että koira oli onnistunut pudottamaan avainnipun saappaaseen. Niinhän se olikin. Aikansa yritettyään se hermostui ja ilmestyi luoksemme saapas suussaan. Se mäjäytti jalkineen eteemme: "Siin on teille A-vai-met!" Fiksu jätkä!

Yllä olevassa kuvassa Kaneli ei ole ollenkaan mielissään. Se ei ymmärrä mistä on kyse ja mitä sen pitäisi tehdä. Maahan käskettiin mennä, avaimet otettiin esiin…hm? Se tutki avaimia, nappasi ne innoissaan suuhunsa, nousi istumaan ja kilisytteli aarrettaan (mistään keijukilkuttelusta ei ollut kyse, jätkä näytti pikemminkin kahelilta kirkonkellonsoittajalta).

No, otin siltä vaivihkaa avaimet pois, ja pyysin sitä taas menemään maahan… sitä rataa siinä touhuiltiin. Koira parka. Ei se ollenkaan tajunnut tilannetta. Siihen saakka se oli luullut, että ihmisten suurin ilonaihe on avaimia kilisyttelevä koira.

Niin kuin oikeastaan onkin!