Näin Timon blogissa maininnan Kalevalaisten Naisten Liiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjoitushankkeesta ”Suomalaisen päivä”. Siinä kerätään suomalaisten päiväkirjajuttuja tästä päivästä. Tarkoitus olisi kirjoittaa ylös ”päivän tapahtumia, havaintoja ja ajatuksia”.

Kyllä minä ajattelin ainakin kokeilla. Se oli eilen se. Kerron ihan lyhyesti ja ilman kiroiluja miksi luovuin moisesta ajatuksesta.

Ihana vuorokauteni alkoi jo aamuyöllä, sillä en oikein osannut nukahtaa. Kävin jääkaapin tyhjennyskierroksella, sillä useinhan täysi maha auttaa nukahtamisessa. Toki minä jossain vaiheessa aamua nukahdinkin, mutta näin pahaa painajaista TR:n lapsuuskodin liiterissä asuvasta hirviöstä. Pahinta oli, etten nähnyt tai edes kuullut otusta, tiesin vain sellaisen olevan siellä jossain piilossa. Onneksi heräsin. Sen verran vaikuttava uni oli ollut, että läppäsin saman tien valot päälle.

Pimpelipomin kajahtaessa siirsin herätystä vartin edemmäksi. Ihan hyvin olisin ehtinyt, eli siis myöhästynyt töistä vain viisi minuuttia. Kännykkä kyllä oli kateissa, mutta löysin sen laukusta sen verran ajoissa, että ehdin metrolle. Syödä en tosin ehtinyt. Oranssi mato meni ajallaan, mutta per(AINII)hosenkirjava dösä oli myöhässä. Pääsin töihin kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Oli pakkasta joten tungin käteni taskuihin. Toinen oli kumman märkä. Muistin heittäneeni pesun jäljiltä märän lettini linja-autossa olkapäälleni jotta en kastelisi penkin selkänojaa. No, se vesi oli tietysti valunut taskuuni.

Töihin oli kuitenkin mukava päästä. Aloitan päivän aina murukahvilla. Tänä aamuna huomasin, että maito oli loppu. Ilman sitä ei kahvia voi juoda. Toisaalta muistin, että murutkin olivat vähissä sillä olin unohtanut tuoda niitä kotoa. Loistava alku työpäivälle!

Meneillään on ehkä vuoden kiireisin viikko. Vähäisemmät kiireet olin tunkenut kylmästi odottamaan, että ne vielä kiireisemmät tulisi tehtyä. Tänään vain ilmaantui ylimääräisiä kiireitä jotka porhalsivat niiden suurempienkin kiireiden ohitse. Sitä rataa hujahti päivä ohitse. Olin kuvitellut lähteväni aikaisemmin töistä pois (heh, aika yleinen harha meikäläisellä), mutta kummasti se kello vipelsi yli työajan.

Kotioven avattuani kuulin pahaenteisen kopsahduksen lattialta. Ei kai… No kyllä; taas yksi kuukauden kirja. Tuijotin pakettia epäuskoisena. Kyseistä kirjaa mainostavaa lehteä en ole edes nähnyt. Tiedän myös etten sitä raaski palauttaakaan, sentään Mauri Kunnas, pakkohan se on pitää. Rahanmenoon alistuneena menin laittamaan valot olohuoneeseen. POKS ja sininen välähdys. Siinä vaiheessa aloin hihittää. Tarkistin muodon vuoksi lamppuvarastoni, vaikka tokihan jo tiesin, että juuri kattovaloon sopivaa härveliä ei kaapissa ollut.

Lopettelen tähän, täytyy vielä hoidella pankkiasioita ennen vuorokauden vaihtumista. Sitä paitsi en ollenkaan jaksa kertoa monituntisesta, epäonnisesta piirustusurakastani. Hohhoijaa, täytyy vain aloittaa se projekti alusta. Vaikka ensi viikolla. Eikös silloin ole se perjantai ja kolmastoista?