Muinainen, pyhä Abydos. Puoliorpo Bentreshyt oli tuotu lapsena temppelin kasvatettavaksi. Vartuttuaan hän sai valita lähtisikö maailmalle, vai jäisikö temppeliin Isiksen papittareksi. Tyttö päätti jäädä ja vannoi pysyttelevänsä neitsyenä lopun ikäänsä.
Hän oli 14-vuotias kohdataessaan puutarhassa rakennustöitä valvomaan saapuneen farao Menmaatran, Seti I:n. Vaalea ja nuori Bentreshyt lumosi viisissäkymmenissä olevan faraon, ja heidän välilleen kehittyi nopeasti suhde.
Bentreshyt jäi kiinni kun temppelissä huomattiin hänen olevan "pieniin päin". Hän ei voinut valehdella Osiriksen patsaan edessä ja myönsi lopulta tekonsa. Tilanne olisi ollut riittävän paha vaikka neito olisi ollut leski tai eronnut nainen, hän nyt kuitenkin oli valan vannonut neitsyt. Kyseessä oli suuri rikos jumalia kohtaan. Kovin vakavaksi asian teki se, että itse farao oli hänen rakastajansa. Teon ja seurauksien vakavuuden ymmärrettyään Bentreshyt tappoi itsensä faraon mainetta suojellakseen.
Kun Seti seuraavan kerran tuli Abydokseen, hän kyseli Bentreshytiä. Hän järkyttyi syvästi uutisen kuullessaan ja vannoi itsekseen, ettei koskaan unohtaisi tyttöä. Ja niin kävi, että vielä kuolemansa jälkeenkin Menmaatra rakasti Bentreshytiään. Kului kolmisentuhatta vuotta. Rangaistuksena rikoksestaan farao oli pidetty pimennossa rakkaimpansa tilanteesta. Lopulta korkeammat voimat leppyivät ja kertoivat, että Bentreshyt oli syntynyt uudelleen, vieläpä hyvin paljon entisensä näköisenä. Menmaatra sai luvan tapailla häntä. Ja niin rakastavaiset kohtasivat uudelleen.
Luen jo toistamiseen Egyptistä ostamaani pokkaria The search for Omm Sety. Sen on kirjoittanut Jonathan Cott, musiikki- ja kulttuurikriitikko muutaman vuosikymmenen ajalta ja kuudentoista kirjan kirjoittaja. Kirjan alaotsikko A story of eternal love kertoo jo aika paljon tarinan sisällöstä. Kyseessä on Dorothy Eadyn (1904-1981) elämänkerta. Tuo ihmeellinen nainen oli lapsuudestaan lähtien sen uskon vallassa, että oli elänyt muinaisessa Egyptissä.
Kirjan alussa kerrotaan Bentreshytin tarina. Seuraavassa osassa valoitetaan Dorothyn lapsuutta ja nuoruutta Englannissa. Kolmas vaihe hänen elämässään koitti, kun hän meni naimisiin egyptiläismiehen kanssa ja muutti Kairoon. Elämä Bulbul Abdel Meguid -nimisenä kairolaisvaimona ei kestänyt kovinkaan pitkään. Pian avioeron jälkeen hän muutti rakkaaseen Abydokseen vaatimattomaan savimajaan. Siellä häntä alettiin kutsua Omm Setyksi.
Osansa kirjassa antaa Omm Setyn läheinen ystävä Hanny El Zeini. Tuo sokerifirman johtaja vaimoineen viettivät paljon aikaa kirjan päähenkilön seurassa. Reinkarnaatioon El Zeini ei aluksi uskonut, hän vakuuttui asiasta vasta monen vuoden tuttavuuden jälkeen.
Kuudes osa kirjasta käsittelee Omm Setyn viimeisiä vuosia. Nainen oli koko ikänsä uskonut muinaisiin egyptiläisjumaliin ja palvoi heitä aktiivisesti. Hän ei koskaan astunut temppelien sisään kengät jalassa. Hän rakensi itselleen hautakammion pihallensa. Ikävä kyllä hänen toiveensa tulla haudatuksi sinne evättiin.
Kirjan seitsemäs osa on päähenkilön kirjoittama ja kuvittama tarina Uni menneestä. Se on fantasianovelli egyptologian opiskelijasta, joka vierailee Sakkarassa Ti'n haudassa.
Kirjan epilogi on nimeltään Omm Sety'ä etsimässä. Siinä on kirjailijan mietteitä ja eri ihmisten kanssa käytyjä keskusteluja. Tämä mielenkiintoinen kirja päättyy Omm Setyn vuonna 1978 kirjoittamaan kirjeeseen ystävälleen. Liitteenä kirjassa on vielä lista faraoista, Egyptin kartta ja kirjoittajan kiitossanat.
Kirjassa on useita Omm Setyn päiväkirjamerkintöjä muinaisen rakastajansa kohtaamisista. Ne voi lukea millä mielellä hyvänsä, mutta mielenkiintoisia ja romanttisia ne ovat. Rakastavaisten keskustelut ovat myös mieltä kiehtovia, ja valoittavat omalla tavallaan muinasen Egyptin elämää.
Omm Setyn tarinoita ei tarvitse uskoa, kirja on kuitenkin mielenkiintoinen kuvaus sekä muinaisesta, että myöhemmästä Egyptistä. Eikä tämä nainen ollut suinkaan mikään huuhaapelle. Hän oli jo Englannissa perehtynyt muinaiseen Egyptiin. British museumin intendentti tri Sir E.A. Wallis Budge opetti hänelle jo lapsena hieroglyfien tulkintaa. Tyttö oppi kielen ihmeen vaivattomasti, omasta mielestään hän osasi sen jo entuudestaan ja tohtorimiehen opetus oli vain unohtuneen asian mieleen palauttamista.
Hän opiskeli egyptologiaa ja arkeologiaa, Kairossa ja Abydoksessa hän elätti itsensä Egyptin museovirastossa työskentelemällä (mm. professori Selim Hassanin avustajana). Hän oli aikansa egyptologien arvostama oppineisuutensa ansiosta. Hän myös avusti useiden alan kirjojen tekemisessä.
Entä todistiko kukaan muu koskaan faraon vierailuja? Dorothyn äiti näki eräänä yönä Egyptin vierailunsa aikana miehen ja luuli sitä vävykseen. Hän järkyttyi aamulla tyttären kerrottua, että kyseessä oli ollut Seti. Kerran appi meni sairaana olevan Dorothyn makuuhuoneeseen ja juoksi ulos huutaen:"Bulbulin sängyllä istuu farao!" Eläinrakkaana ihmisenä Omm Sety eli lukuisten lemmikkien keskellä savimajassaan. Niistä varsinkin kissat osoittivat havaitsevansa kummitusrakastajan. Nämähän tietenkin ovat kirjan päähenkilön kertomia tarinoita, joten niitä ei voida todisteina pitää.
Mitä nyt voin vähäisellä englannin kielen taidolla päätellä, on kirja varsin hyvin rakennettu ja kirjoitettu. Sitä voi suositella kaikille Egyptistä kiinnostuneille. Uskonnosta ja uskomukstista riippumatta.
Ja mitä nimeen Omm Sety tulee, se on arabiaa, ja tarkoittaa Setyn äitiä. Dorothy nimittäin antoi ainoalle lapselleen nimeksi Sety (aviomies tuskin tiesi miksi).
Kolmetuhatta vuotta rakkautta, mikä kaunis ajatus kaiken katoavaisuuden keskellä.
Jonathan Cott in collaboration with Hanny El Zeini : The search for Omm Sety. A story of eternal love, Arrow 1989
ISBN 0 09 967140 9
Kommentit