<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Varoitus: Kuten otsikosta voi päätellä, tämä on ärtyisän ilkeä, marmattava valituspostaus.

Olen hämärästi tietoinen siitä, että kun täyttää 45 tulee postiluukusta ajokorttiin liittyvä käsky mennä näöntarkastukseen. Olen sitä viestiä ohjeineen odotellutkin, ei vain ole näkynyt (eikä näössäni kovin paljon vikaa ole). Olen syyllistynyt pahaan mokaan, olen luottanut virkamiesten kykyyn hoitaa hommansa.

Eilen kuulin isältäni, että hänen osoitteeseensa oli lähetetty tuo odotettu paperi. Siis haloo! En ole asunut isäni kanssa yli kolmeenkymmeneen vuoteen. En ole koskaan asunut siinä osoitteessa. En ole koskaan edes asunut kyseisessä kaupungissa. Menee reippaasti yli ymmärrykseni tämä asia.

Isä sitten eilen kävi kylässä tuodakseen sen epäonnen lappusen. Monia asioita hän täällä hoiti, otti hajonneen tallentavan digiboksinkin mukaansa tarkastettavaksi. Mutta, mutta… Aivan oikein arvattu; se käskypaperi ikävä kyllä unohtui kotiin (omena on kolahtanut päähäni jo aikaa sitten, oma muistini on samaa tasoa).

Tänään sitten työpäivän ja pyykkituvan jälkeen aloin netistä selvitellä asioita. Se taho, joka noita asioita "hoitaa" on Ajoneuvohallintokeskus. Omin sanoin he esittelevät itseään: "Ajoneuvohallintokeskus AKE on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan kuuluva hallinto-, palvelu- ja informaatiokeskus."

Sivuilla kerrotaan myös, että "Ilmoitus- ja muistutuskirjeet tulostuvat ajoneuvoliikennerekisteristä ilmenevien tietojen perusteella." Hevonkukkua! Isäni osoite ei ole koskaan ollut ajoneuvorekisterin tiedoissa minun osoitteenani. Minun osoitteeni ei luonnollisestikaan ole sama kuin ajokortin hankkimisen aikoihin, mutta se nykyinen löytyy väestörekisteristä.

Tämä on Väestörekisterikeskuksen sivulta: "Väestötietojärjestelmästä uudet osoitetiedot välitetään automaattisesti myös viranomaisille: muun muassa seurakunnille, ajoneuvohallintoon…" ja blaablaa. Jos AKE:n rekisterissä on jotain ongelmia, olisi työntekijöiden pitänyt kääntyä Väestörekisterikeskuksen puoleen, eikä summamutikassa lähetellä tärkeää postia isälleni (joka ei todellakaan ole seniili, oli vain unohtanut kertoa minulle asiasta aiemmin).

Pahintahan tässä on se, että tuo näköviesti lähetetään noin kolme kuukautta ennen syntymäpäivää. Voi ollakin, minä vain kuulin asiasta vasta eilen. No, omasta vanhenemispäivästäni on kulunut jo puolitoista kuukautta. Ja mikä hauskinta – tadaa – se näkötodistus täytyy toimittaa poliisille kahden kuukauden kuluessa synttäreistä. Haha, minulla on siis ruhtinaallisesti parisenkymmentä päivää hoitaa asia kuntoon. Arvatkaa, saako siinä ajassa pääsyä terveyskeskukseen? Eikä minulla ole ylimääräistä rahaa lähteä optikolle.

Jotain mukavaakin kerrottavaa sentään on:

Testasin kaukonäköni AKE:n sivulla. Se on kuulemma erinomainen.

Viikon pyykit tuli taas pestyä.

Huomenna (oho, tänään) on perjantai.