Kirjan lajityyppi on elämänkerta. Caroline Anne Ruthven Gale oli englantilaisen diplomaatin ja saksalaisnaisen tytär. Hän syntyi 20.6.1944 Santiagossa, Chilessä ja tottui pienestä lähtien muuttoihin ja vieraisiin kieliin. Hän osasi jo kymmenvuotiaana englannin lisäksi espanjaa, ranskaa, saksaa ja hieman turkkia.

Kirja kertoo pikaisesti Carolinen lapsuudesta ja nuoruudesta, hänen suuresta kaipuustaan omistaa koira, josta ei tarvitsisi ikinä erota. Caroline päätyi asumaan USA:han. Hän opiskeli ranskaa ja kielitieteitä ja nai fysiikan tohtoriksi opiskelevan Arthur Hebardin vuonna 1968. Loppujen lopuksi heillä oli neljä lasta.

Varsinaisesti kirja kertoo Carolinen mittavasta työstä pelastuskoirien parissa. Hän liittyi 1972 ARDA:an (American Rescue Dog Associationiin), Yhdysvaltain pelastuskoirayhdistykseen. Sen olivat vuotta aiemmin perustaneet Bill ja Jean Syrotuck. Pariskunnan työ oli aloitettu jo vuonna 1961. Catherinesta tuli vaikutusvaltainen henkilö yhdistyksessä. Hän myös perusti U.S. Disaster Response Team –nimisen järjestön.

Koirista pääosassa kirjassa on Aly, joka oli schäfer-uros, kuten Carolinen muutkin pelastuskoirat. Kirjassa kerrotaan jonkin verran koirien koulutuksesta, pääasiassa kuitenkin selostetaan erilaisia pelastusoperaatioita. Oli sitten kyseessä maastoetsintä, hukkuneen ruumin paikantaminen järvestä, tulva, hirmumyrsky, kaasuputken räjähdys, pommi-isku, tulipalon raunioista tehtävä ruumiin etsintä tai mittava maanjäristys, Caroline koirineen kutsuttiin paikalle. Oman henkensä ja terveytensä vaarantaen tämä ja joukko muita pelastusalan koirakoita tekivät minkä voivat. Ikävän usein heidän tehtäväkseen jäi kuolleiden löytäminen. Toki he toisinaan myös pelastivat ihmishenkiä.

Kirjassa kerrotut raunioetsinnät ovat melko järkyttäviä. Tarinassa tulee ilmi sekä koirien että omistajien psyykkinen uupumus ja loppuun palamisen uhka. Ensimmäisellä ulkomaan keikalla Meksikon maanjäristysalueella, Aly ja muut koirat masentuivat syvästi jatkuvista ruumislöydöistä. Koirien piristykseksi Caroline pyysi apuun paikallista eläinlääkärin. Mies kaivautui eräänä aamuna raunioihin ja koirat saivat yksitellen "löytää" hänet tuhon keskeltä. Koirat olivat liikuttavan onnellisia elävän ihmisen löytämisestä ja jaksoivat taas jatkaa rankkaa työtään.

Kirja ei ole kirjallisesti mikään mestariteos. Se on kuitenkin mukaansa tempaava, syvästi vaikuttava ja positiivinen. Caroline vaikuttaa melkeinpä yli-ihmiseltä. Kielitaitonsa, diplomaattisten kykyjensä ja fyysisen kunnon lisäksi hän kouluttautui ensihoitajaksi ja perehtyi myös palokunnan taitoihin. Kaiken sen lisäksi hän onnistui olemaan hyvä perheen äiti ja kotirouva. Kirjan kirjoittamisen aikoihin hän oli ollut alalla jo 25 vuotta.

Tämä useasti palkittu nainen kuoli syöpään 21.10.2007 (uutisen ja muistosanat löysin SAR dog news –verkkolehden numerosta Nov 2007).

Tämä suositeltava kirja on ymmärtääkseni loppuunmyyty, mutta käytettynä sitä näkyy olevan paljonkin myynnissä.

Hank Whittemore & Caroline Hebard:

1998, Gummerus Kustannus Oy, suom. Hilkka Hytti

ISBN 951-20-5463-9

So that other may live. Caroline Hebard and Her Search-And-Rescue Dogs, 1995

Kannen kuva Reinhold Spiegler