Taas on yksi kuukausi katoamassa kalenterista paperinkeräykseen. On ne viikot olleet sen verran harmaita ja ankeita, että menkööt vaan. Hemmetin syksy. (Eikä tee yhtään mieli tupakkaa.) <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta ei tämä ole mikään valitusjuttu. Ihan on hyviä kuulumisia. Ensinnäkin Kone on kunnossa. Isä kävi vaihtamassa (tupakka-askin näköisen) virtalähteen, sen tuuletin oli totaalisesti jämähtänyt paikoilleen. Purin huvikseni sen laatikon ja otin joitain osia talteen. Kai niistä voi jotain tehdä? (Ei kiinnosta muuten yhtään nikotiinipurkkakaan.)

Kävin katselemassa nukkekoteja. Huomenna käyn ostamassa omani. Kummallisen kauan on tullut kupeksittua. (Hitsi, taisin purra sormeeni reiän!) Tilaan kotiinkuljetuksen, ensi viikolla olen sitten talonomistaja minäkin. Sitä ennen menen kuitenkin sisarelleni etukäteisjuhlimaan hänen synttäreitään. (Hyiällö, kämppä täynnä tupakansavua.)

Sellainenkin hyvä uutinen on, etten ole kohta neljään viikkoon polttanut! Aluksi otin aamuisin nikotiinipurkan, nyt nekin ovat mennyttä elämää. (Ei koskaan enää?) Ihan hyvin menee, ei mitään ongelmia. Ei tee yhtään mieli. Ei niin mitään. 

Mielelläni kyllä nukkuisin. Ehkä se puolenyön kahvi oli jo liioittelua.

Lisätty 1. lokakuuta: Ihan vain pikaisesti pomppasin tänne Täydellisten naisten ja nukkumaanmenon välillä. Kiitos kaikille kannustavista kommenteista, niistä on ollut paljon apua.

Hyvin on sujunut! Lohduttaudun sillä, että vapaaehtoistahan tämä kituminen on. Jos en muka oikeasti voisi elää ilman tupakkaa, niin aivan vapaasti saan mennä lähimpään kioskiin tai kauppaan sitä ostamaan. Enhän minä tietenkään mene, mutta ajatus on kaunis; jotain sentään voi elämässä ihan itse päättää ja kontrolloida.

Ostin muuten nukkekodin, oli vain sen verran mahdoton paketti kannettavaksi, että tilasin kuljetuksen. Hauskaa puuhastelua ja blogipäivitystä on siis luvassa!