Kesken kaiken minä heräsin. Tiesin mitä kello oli, mutta pakkohan se oli tarkistaa. Kolme, jee! Siihen aikaan minä usein herään. Normaalisti palaan äkkiä unten maille. Nyt minä jatkoin hereilläoloani. Enkä edes muistanut uniani.
Puoli kuudelta luovutin lopullisesti. Koska tilanteista kannattaa repiä kaikki hupi ja riemu irti, tein itselleni kahvia. Totesin myös, että nytpä on aikaa päivittää laiminlyötyä blogiani. Enkös olekin positiivinen?
Mutta kumpi on ärsyttävämpää, herätä aamuyöllä vai olla ilman mielikuvia yöllisestä leffaesityksestä? Itsehän minä uneni kehittelen, minulla pitäisi siis olla jonkinlaiset tekijänoikeudet niiden suhteen, hitto vieköön. Nousen yleensä sen verran ajoissa, että ehdin nojata puolisen tuntia kahvimukiini uniani ihmetellen. Eli nyt olen kaksinkertaisesti univajeinen. Onneksi on perjantai.
Minipäivityksiä minä tänne kyllä olin tulossa tekemään... Ehkäpä vaihdan kategoriaa.
Kommentit