Olen pessyt tällä viikolla jo kahdesti pyykkiä. Ensimmäisellä kerralla onnistuin jättämään avaimeni kuivaushuoneen oveen. Huomasin asian tietysti vähän sen jälkeen kun olin siirtynyt ulos, ja ovi oli kolahtanut kiinni. Ei auttanut muu kuin odotella nelisenkymmentä minuuttia seuraavaa pyykkääjää. Onneksi oli kirja mukana ja mukava ilma.

Tänään oli taas pyykkitupavaraus. Olin jo melkein perillä, laskeuduin talon päädyssä olevia ulkoportaita, kun pari lintua lensi vastaan. Kovin olivat pieniä ja lentokin liikuttavan vaappuvaa. Pysähdyin antamaan tietä kun näyttivät niin aloittelijoilta.

Jälkimmäinen poikasista taisi olla väsynyt, tai mitä lie mietti, mutta yllätyksekseni se istahti olkapäälleni. Ei se oikein mitään painanut eivätkä minikynnet ylettyneet vaatteiden läpi. Tiirailin sitä ilahtuneena silmäkulmastani. Ajattelin, että kyllä se siitä kaikkoaa kun jatkan matkaani. Vaan siihen se jäi luottavaisena nököttämään.

Portaiden alapäässä pysähdyin uudelleen. En minä oikein uskaltanut niin pientä otusta pois hätistellä, vaan ei sitä voinut pesutupaankaan viedä. Kun lintu sirkutti jotain, visertelin takaisin. Arvelin sen ihmisääntä kavahtavan ja lentävän pois. Epeli liikahtikin lupaavasti, mutta tunsin sen saman tien kiipeävän pääni päälle. Siellä se hiusten seassa tepasteli kunnes tajusi lehahtaa läheiseen pensaaseen.

En ole ennen moista kokenut. Enkä tiedä mitä lajia se oli. Yritin kuvia netistä katsella, mutta en paljoa viisastunut. Kiuru näytti lähimmältä mahdollisuudelta.