<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Oli aika hulvaton leffailta eilen. Joku töpeksi ja valkokankaalla alkoi pyöriä väärä elokuva, Spiderman. Ihmiset liikehtivät levottomina. Alkoi nihkeä pulina, ja joku lähti kertomaan asiasta filminpyörittäjälle. Projektorikopissa ei ollut ketään, useampikin henkilö meni etsimään henkilökuntaa ilmeisen autiosta leffapalatsista.

Yleensä sattumukset ovat mielestäni joko huvittavia tai mielenkiintoisia. Tämä tapaus oli kumpaakin. Katsojat kiemurtelivat, Spiderman rullasi eteenpäin, epäusko räpisteli päitten päällä.

Lopulta valkokangas pimeni ja henkilökuntaa marssi saliin. Seurasi pahoittelua ja lupauksia oikeasta leffasta. Saisimme korvaukseksi tikkarilaatikot riveille kiertämään. Useimmat ihmiset ottivat asian huumorimielellä. Aikamme odotettuamme saimme oikean kelan nähtäväksemme. Mainoksia meidän ei tarvinnut katsoa uudelleen, mutta trailereita ei päässyt ohittamaan. Hilpeää.

Itse elokuva oli ihan hyvä. Aika paljon se oli synkempi kuin edelliset osat. McClane kuitenkin tuhosi ja temmelsi tuttuun tapaansa. Mutta yksi asia häiritsi todella pahasti; ohjaaja oli saanut jonkinlaisen ”mestari-idean” ja koko leffan värimaailma oli sörkitty pilalle. Jollei kuva ollut vahvasti sininen se oli seepiasävyinen. Käsittämätöntä kikkailua! Kyllä värielokuvan kuuluisi olla sataprosenttisesti värillinen. Minun mielestäni. Kesti pitkään ennen kuin pystyin asian ohittamaan. Sittenkin vietin tovin verran pohtien oliko värimaailma normalisoitunut vai olivatko aivoni korjanneet virheen. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Kyllä elokuvaa uskaltaa suositella. Bruce Willis on aina katsomisen arvoinen. Siis toimintapätkissä. Niitä hänen komedioitaan ei kestä TR:ltä saatu örkkikään.