Usein paheksutaan sitä, etteivät lapset huolehdi vanhemmistaan.

Agrikulttuuria ei enää käytännössä ole. Ihmiset elävät pienissä asunnoissa ja käyvät töissä kodin ulkopuolella. Kuinka olisi mahdollista pitää jatkuvaa valvontaa tarvitsevia vanhempiaan luonaan asumassa?

Ja sitten: "Äiti piti huolta kymmenestä lapsesta, kymmenen lasta eivät huolehdi äidistään". Katso ensin edellinen komentti... Miksi ihmisten biologisten kellojen itsekkäiden vaateiden (lisääntyminen on ihan vapaaehtoista) pitäisi velvoittaa jälkikasvua? Sitä paitsi, miten ihmeessä ulkopuoliset jeesustelijat tietävät mikä se huolenpidon taso oikein oli - kulissien takana?

Voisiko olla, että osa niistä vanhuksista joita ei kukaan käy katsomassa, ovat omalla käytöksellään ja ilkeydellään tilanteen aiheuttaneet?

"Vanhemmat tekivät parhaansa." Jep juu, ja ihan varmaan. Koska näemme lausahduksen: "Myös lapset tekivät parhaansa?" Kauhalla on vaikea antaa, jos ei edes lusikalla ole saanut.

Jotenkin vain tuli mieleen juttuja kuultuani ja porinoita luettuani. Omia vanhempiani emme kykene luoksemme ottamaan ja heitä hoitamaan. Kun aika tulee, täytyy etsiä mahdollisimman hyvä hoitokoti. Ihan sama palaako siinä touhussa niin sanotut perintörahat, eli omistusasunto. Ei me omaisuutta  sisareni kanssa kyttäillä. Kunhan vain saisi hankittua mahdollisimman hyvän loppuelämän mukavissa puitteissa vanhemmillemmen. Muuta me ei haluta.

Ihan hyvä, että palveluja tarjotaan varallisuuden  mukaan. Jos sitä varallisuutta ja tuloa kuitenkin on riittävästi, miksi ihmeessä sitä pitäisi pantata perinnön toivossa, ja laittaa kulut yhteiskunnan maksettavaksi? En vain ymmärrä. Outoa peliä.

Omista vanhemmistamme yritämme parhaamme mukaan pitää huolta. Jos hoivapaikka löytyy, niin laitamme asunnon myyntiin ja maksamme sen mitä yhteiskunta kulujen kattamiskeksi haluaa, tietäen hyvin, ettei se raha mihinkään riitä.