En ole nähnyt ystävääni Valpuria vuosiin, en edes unissani. Viime yönä näin kuitenkin tarinan, jossa hän oli mukana. Katsoin telkkarista jotain leffaa jossa hän esiintyi. Näky sai minut liikuttumaan. Kun minulta kysyttiin mikä on, vastasin ”Tuo tuossa on Valpuri.” Muuta en sitten jutusta muistakaan. Paitsi, että ulkoilutin isoa koiraa, joka ei ollut Kaneli.

 
 
Menin tänään normaalisti töihin. Joku tuli samaan julkiseen kulkuvälineeseen lapsen ja suuren koiran kanssa. Emme olleet tunnistaa toisiamme, mutta Valpurihan se oli. Ei siinä oikein ehtinyt jutella, sillä minun oli jäätävä pois. Ikinä ei tietenkään niin kiire ole, ettenkö Kanelin kuvaa ehtisi vilauttaa. Kerroin myös nähneeni unta hänestä edellisenä yönä.
 
Aika erikoinen sattuma. Tai sitten se ei ollut.