Eli: Hyvästi, automaattikortti!

Olen usein pohtinut pankkimaailman muutoksia. Kuinka pankit oikein ennen tulivat toimeen? Niillä oli henkilökuntaa palkkalistoillaan ja asiakkaat saivat tiskeiltä palvelua. Nykyään me asiakkaat maksamme siitä, että palvelemme itse itseämme omilla tietokoneilla ja yhteyksillämme. Outoa on.
 
Olen muutaman vuoden ajan taistellut oikeudestani automaattikorttiin. Minulle on väitetty, ettei sellaista voi saada, tilalle on muka otettava maksullinen Visa Electron. Tarkemmin asiaa selviteltyäni minulle kerrottiin, että kyllähän sellaisen rahannostokortin saa, pitää vain mennä konttorin tiskille ruinaamaan. Sitä sitten olen kerran vuodessa tehdyt. Minulle on tyrkytetty vaihtoehtoa, jota en halua. Olen vaatinut automaattikorttia ja lopulta saanut sellaisen. Bonuksena minun on tietysti annettu ymmärtää, että olen hankala asiakas. Viime kerralla, omasta asiallisesta käytöksestäni huolimatta, "palvelu" oli suorastaan aggressiivisen ivallista.

Tänä vuonna tuli sitten pää vetävän käteen. Automaattikortti on nyt oikeasti poistunut pankin tuotevalikoimasta (tarkistin asian "asiakaspalvelusta"). Oma korttini vanhentui helmikuun alussa. 

Nykyään sitten siirrän laskurahat maksunlaskutilille ja tyhjennän palkkatilini liksapäivänä. Sopii minulle. Toisaalta voisin harkita sitä, että kävisin parin päivän välein tiskiltä nostamassa nelisenkymmentä euroa kerrallaan. Jostain kumman syystä kun nosto omalta tililtä ei ole maksullista. Vielä. 

 Kuvassa teurastan tarpeettomaksi käyneen läpyskäni.

P.S. Kunhan saan aikaiseksi, siirrän tilini vakuutusyhtiööni (johon olen erittäin tyytyväinen). Moisella teolla saan alennusta vakuutuksista ja palvelut halvemmalla kuin nykyisestä yrityksestä. Sitä paitsi, jos otan yhden vakuutuksen lisää, saan pankkipalvelut ilmaiseksi.