Jos koiralle voisi kertoa demokratiasta ja tasa-arvosta, se ei niitä hierarkkisena laumaeläimenä ymmärtäisi. Tämmöisessä kuvitteellisessa tilanteessa se varmaan kuuntelisi kohteliaasti aikansa, mutta pian sen pokka alkaisi rakoilla ja lopulta se heittäytyisi maahan nauramaan. Koivet vain hytkyisivät kattoa kohden sen hekotellessa kuulemansa päättömyydelle.
Kun se hilpeydestään tokenisi, se varmaankin vetäytyisi sivummalle makoilemaan ja asiaa pohtimaan. Sieltä se vilkuilisi huolestuneena ihmistä ja epäilisi tämän mielenterveyttä, sekä lauman turvallisuutta. Lopulta koira velvollisuudentuntoisesti ottaisi johtajuuden taakan itselleen. Vahvimman, älykkäimmän ja pätevimmän kun nyt vain kuuluu koiran mielestä päättää asioista.
Mitä tästä opimme? Jonkun on oltava koiran ”laumassa” pomo. Jos se et ole sinä, sitten se on koirasi.
Kuva: Public domain (eli edes sen ottajaa en tiedä)
Takana oleva susi näyttää yhden tavan osoittaa etualan kumppania korkeamman arvoasemansa.
Kommentit