Minähän en sitten ole mikään mökki-ihminen. En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä touhua. Pusikkoista korpea, kylmää vettä, möykkääviä naapureita ja iniseviä hyttysiä... Onneksi koskaan ei ole liian vanha muuttamaan mielipiteitään. Aivopesuuni tarvittiin vain kolmen päivän reissu järven rannalle.

Mökki.

Laituri. Pulikoimaan en mennyt, oli liian kylmää vettä.

Vanha vene. Minä jopa soudin sillä. Onnistuin päätymään kiven päälle, mutta kyllä sieltä kastumatta selvittiin.

Kaislojen taidetta.

Otsikossa mainittu pilkullinen järvi. Vettä tuli kiitettävästi, mutta kyllä aurinkokin paisteli.

Omin käsin sytyttämäni tuli. Olen oppinut jotain sitten lapsuuden.

Vene. Sain jopa ajaa sillä!

Mikä ihme vauhdissa oikein viehättää?

Hopeapaju.

Pakkomielle. En luovuttanut ennen kuin sain kuvan lumpeesta. Aikaa ja bittejä siihen tuhlautui.

Karannut vene. Tähän näkyyn törmäsimme kun palasimme kaupunkireissulta rantaan. Melkein sain veneen kahlaamalla kiinni, mutta se meni karkuun ja vesi syveni liikaa. Pohjakin oli sellaista nilkkaan asti ylettyvää liejua. En viitsinyt kaatua sinne kun en osaa uida. Ystävällinen paikallinen nouti veneen.

Tässä syy edelliseen kuvaan. Laiturin kiinnitys oli pettänyt.

Ukkostako? Huihai, pelkkää sadetta sieltä tuli. Ehdimme mökille sopivasti ennen sen alkua.

Kesäinen taivas ja jouluvalot. Paikallinen erikoisuus, keskusta oli täynnä näitä.

Yön pimeys.

Lämpimät kiitokset mökkeilystä Intiaanimiehelle!