xx

Tunnen Mikko Kuustosen musiikin erinomaisen hyvin ihan sieltä gospel-biisien alkutaipaleilta alkaen. En minä silloin häntä kuunnellut, mutta myöhemmin sitten sain kuunneltavakseni Pro Fiden levyjä. Q-Stone eli se oikein kunniakas blues-aika tuli tutuksi silloin 80-luvun lopuilla. Varsinaisesti kiinnostuin hänen musiikistaan 1990-luvun puolivälin tienoilla, kun hän nousi Suomen listoilla ihan kärkeen albumeillaan "Musta jalokivi" ja "Aurora". 

Tässä nyt sitten viimeksi kuluneiden vuosien aikana hänen musiikkinsa on kulkenut minun mukanani - jos ei jatkuvasti, niin kuitenkin aina, kun on tuntunut siltä. En osaa ulkoa kaikkia hänen laulujaan, mutta kyllä melkoisen määrän. Hänhän ei enää viimeksi kuluneen parinkymmenen vuoden aikana ole tehnyt juurikaan uutta musiikkia. Minulla on kuitenkin kaikki hänen levynsä tätä viimeistä lukuun ottamatta, jonka nyt varmaan ostan, kun pääsen jonkun levyhyllyn ääreen.

Talvella huomasin netissä, että joitakin Kuustosen lauluja on sovitettu isolle orkesterille ja että hän tekee Kymi Sinfonietan kanssa muutaman keikan. Nämä sovitukset sinfoniaorkesterille ovat Anssi Växbyn ja Valtteri Laurell Pöyhösen käsialaa. Lyhyesti osanottuna tajuttoman taitavia ja onnistuneita sovituksia. Ei pelkästään Mikon hittejä, vaan myös ehkä suurelle yleisölle tuntemattomampia biisejä. 

*****************

Olimme eilen illalla Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltassa kuuntelemassa tätä Mikon konserttia. Se yllätti ja samalla täytti odotukset moninkertaisesti. Suurena orkesterina toimi  siis Kymi Sinfonietta, jota johti välillä sooloja soittanut uskomaton saksofonisti, Jukka Perko ja vielä lisänä kitaristi Varre Vartiainen. Loistavan äänentoiston ansiosta kaikki laulut toimivat harmonisesti ja laulu ja soolot ja orkesterin säestys pysyivät tasapainossa koko ajan. En laskenut laulujen määrää, mutta ihan kunnollisen iltapuhteen Mikko sai tehdäkseen.

Huvila-teltta oli ihan ääriään myöten täynnä ja vielä encore-biisienkin jälkeen taputukset olivat tosi kovat. Siinä teltasta ulos kävellessäni kuulin yhden jos toisenkin puhuvan ihastuneena konsertin onnistuneesta kokonaisuudesta. Kyllä minä itsekin odotin hienoja sovituksia, koska Mikon laulut ovat kauttaaltaan kauniita ja melodisia ja hyvän korvan omistava sovittaja kykenee näihin lauluihin kirjoittamaan upeita sävelkulkuja muuttamatta niiden alkuperäistä tunnelmaa, mutta mitään näin hienoa ja onnistunutta kokonaisuutta en kuitenkaan odottanut.