Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
[ ]
13.01.2010 - 14:10

  

Valoa ikkunassa

Joskus muinoin, kun olimme aivan pieniä lapsia, kaipasimme salapoliisitoimintaa ja seikkailuja. Tarkkailimme ympäristöämme; jospa vaikka havaitsisimme jotain outoa toimintaa. No, ei me oikein jutun aihetta löydetty. Lopulta päädyimme tarkkailemaan lähistöllä olevaa taloa. Ihan vain siksi, kun sen ikkunassa oli erikoinen valo. Kai se oli joku loisteputki, mutta koska emme olleet ennen moista nähneet, päättelimme paremman puutteessa, että siinä talossa tapahtui varmaan outoja asioita.

 Ryömimme lumihangessa taloa tuijotellen, koska otaksuimme salapoliisien toimivan niin. Kirjoitin tärkeänä muistivihkooni ”Osoitteessa XX olevan talon ikkunassa on salaperäinen valo”. Sääli, ettei siitä havainnosta seurannut seikkailua Viisikon tapaan. Kylmyys ajoi pikkuiset seikkailijattaret lopulta kotiin.

 
Olin viikonloppuna Soilen luona. Ulkoilutin tapani mukaan koirat ennen nukkumaan menoa (aamuvuoro on siskon hommia). Olin korjaamassa Kanelin kakkoja, kun koira alkoi vuhkia. Huomasin heti, että se tuijotti jännittyneenä viereisen talon yläkerran ikkunaa. Siellä oli huone pimeänä ja televisio välkehti sinistä kajoa sivuseinällä. Kanelin mielestä moinen oli arveluttavaa käytöstä talon ikkunalta. En saanut koiraa uskomaan, että kyseessä oli ihan normaali juttu, joten poistuimme heti kun sain läjät pussiin.
 
Seuraavana yönä Kaneli kakki taas samaan paikkaan. Mietin, että mahtaisiko se muistaa edellisillan jännät tapahtumat. No, juu. Kykkimisen jälkeen koira yhtä äkkiä muisti. Se kiepsahti ympäri, huomasi saman oudon välkkeen ikkunassa ja sanoi taas ”Vuh, vuh”. Tällä kertaa komensin karvaturrin istumaan selkä pahaenteisen talon suuntaan. Se hiljenikin ja aloin kouria jätöskasaa pussiin. Kaneli tiesi, että sen kuului istua käsketyssä paikassa, hyvin pian se kuitenkin keksi ”Hei, mun niskahan taipuu!” ja kurkotteli lapansa yli taloa tuijottamaan. Vaimea ”Vuh, vuh” kajahti jälleen ilmoille. Laitoin käteni näköesteeksi jolloin koira vaikeni. Se kääntyi tuijottamaan kiltisti eteensä kunnes jatkoin kakan keräämistä.
 
 
Seurasi taatusti naurettavan näköinen esitys. Minä yritin siivota Kanelin jälkiä, koira huomasi tilaisuutensa koittaneen, kurkki taakseen ja sanoi ”Vuh, vuh.”. Minä käännähdin takaisin, laitoin käden näköesteeksi ja koira hiljeni, jolloin yritin jatkaa hommiani. Ja niin edelleen, uudestaan ja uudestaan. Mielestäni koira ei varsinaisesti pelännyt, kyseessä näytti olevan jonkinlainen pöhkö leikki.
 
Kaneli-raukka. Velvollisuudentuntoisesti se yritti kertoa ”Hei, salaperäinen valo ikkunassa!” mutta tyhmä ihminen ei ymmärtänyt mistään mitään. Niin me vaan kasvetaan aikuisiksi ja hukataan kaikki seikkailun maku elämästä.
 
soile kirjoitti 13.01.2010 - 16:49
En muistanut tuollaista lapsuuden tapahtumaa.Vakoiluleikit toki,mutta en just tota :-D Hauskasti kirjoitettu juttu ja hienot piirustukset!
Anu kirjoitti 13.01.2010 - 17:47
Ajattelen ihan samoin kuin Soile joten häntä lainaten: "Hauskasti kirjoitettu juttu ja hienot piirustukset!" ;)
kaija kirjoitti 13.01.2010 - 22:01
Hih! Samanlaisia puuhia oli meikäläiselläkin. Väijyttiin jonkin sortin tehdasta. Siellä oli olevinaan jotain hämärää menossa...Luin viisikot moneen kertaan lapsena. Ekan niistä kahdeksan vuotiaana. Sen jälkeen se oli menoa.
Abana kirjoitti 14.01.2010 - 00:52
Soile ja Anu: Kiitoksia! Tuli toi juttu viereen kun Kanelin touhuja ihmettelin.
Kaija: Aika moni taisi pettyä lapsena kun ei seikkailuja löytynytkään. Meilläkin Viisikot kuluivat käytössä.
Abana kirjoitti 14.01.2010 - 00:52
Siis MIELEEN eikä viereen...
soile kirjoitti 14.01.2010 - 09:06
Abana:Minä ja TR kun ei keksitty muuta seikkailua,seurattiin puliukkoja :-D Toinen seikkailu oli,kun löydettiin autiotalo,niin sitä koluttiin.Tuli vain äkkilähtö,jos talossa oli irtolaisia.
villiturkki kirjoitti 14.01.2010 - 11:58
Kiva erilainen postaus. On mukavaa muistella lapsuuden aikoja. Me käytiin joskus omenavarkaissa kun omat vähäiset omenat olivat happamia. Kai sitä jotakin jännitystä sieltä haki omppujen lisäksi.
Hienot taideteokset. Lasten kuvassa asennotkin on niin aidot.
Hilkka kirjoitti 18.01.2010 - 20:35
Kylläpäs onkin ollut näitä tarinoita ikävä! Oli aivan pakko tulla kurkkimaan, vaikka vannoin jo, etten ikinä enää haksahda blogeihin. Hiton Harri, kun rupesi tähän touhuun taas. Itse aijon kyllä pysyä erossa. Kaneli on niin sympaattinen! Uskon vakaasti, että koirilla on häikäisevän hyvä mielikuvitus. Ne kyllä kykenevät näkemään välkkyvässä valossa vaikka avaruusolioita...
Abana kirjoitti 18.01.2010 - 23:17
Soile: Epäilittekö te, että puliukot ovat naamioituneita ufoukkoja?
Villiturkki: Kiitos! Ihmiset taitavat olla enemmän tai vähemmän jännityshakuisia, ihan pienestä pitäen.
Hilkka: Ihanaa, pitkästä aikaa! Kiitos. Toivottavasti voitte hyvin. Sinun juttujasi on kovasti kaivattu. Kanelilla ainakin on mielikuvitusta... luulee välillä peikkojen pomppivan lähimetsissä. Kaipa se ufojakin etsii, kun toisinaan taivaita tutkailee.
leila kirjoitti 06.02.2010 - 23:52
Tutulta kuulosti lapsuuden salapoliisileikit. :)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Kaikkea sekalaista muinaisesta Egyptistä papukaijoihin... kirjoja ja kirjoittamista unohtamatta. Käsitöitäkin käsitellään, mutta kovin alkeellisesti; on siis uusi harrastus. Keskeneräinen nukkekoti odottelee lattiaremonttia. Uusimmat innostuksen kohteet ovat valokuvaus, kuvankäsittely ja koirien koulutus. Koira tosin puuttuu, mutta onneksi sisar lainaa välillä omaansa.

HUOMIONARVOISTA

Kaikki materiaali on omaani, tai sitten tekijä on mainittu, ja lupa esille laittoon on kysytty.

Eli kaikki kopiointi ilman lupaa on kielletty.

 

Taistele Spammia Vastaan! Klikkaa tätä!

 

Tänne eksyneitä

                  Kävijälaskuri

  Ilmainen kävijälaskuri

  SuperCGI-palvelu

 

 

 

TUTTUJEN BLOGEJA

Hienoja koira- ja kissakuvia, mielenkiintoisia tarinoita lemmikeistä:
Nelijalkaiset kaverit

Markitin hevosblogi, jossa kerrotaan kirjoistakin:
Karvakorvia ja kirjoja

Kaijan kaunis puutarhablogi:
Crow Cottage

 

Kaijan suloisen koiraneidon blogi:
Even oma blogi

 

 

SIVUT
SIVUPOHJATIEDOT

   

 

 

Lootus ja papyrus

 

Blogissa

Meez-Abana

 

Sitaatteja

 

"Eräs teoria väittää, että jos joku joskus keksii täsmälleen mikä on maailmankaikkeuden tehtävä ja miksi se on olemassa, se siinä samassa katoaa ja tilalle tulee jotakin vielä kummallisempaa ja käsittämättömämpää.

 

Erään toisen teorian mukaan näin on jo käynyt."

 

Douglas Adams: Maailmanlopun ravintola

 

 

"Kuilussa kököttämisen kirja kertoi, että aurinko oli Jee-jumalan silmä hänen paarustaessaan taivaan poikki joka päivä etsiessään omia varpaankynsiään."

 

Terry Pratchett: Pyramidit

 

 

"Joka-aamuinen kauhunhuuto kajahti Arthur Dentin kurkusta kun hän heräsi ja muisti äkkiä missä oli.

   Ei siinä mitään, että luola oli kylmä, eikä siinäkään, että se oli kostea ja tunkkainen. Hän huusi siksi, että luola oli keskellä Islingtonia ja seuraava bussi tulisi vasta kahden miljoonan vuoden kuluttua.

 

Douglas Adams: Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki

 

 

"On hämmästyttävän hankalaa kävellä jalat täynnä olkia, kun liikkeitä ohjaavat aivot ovat purkissa kymmenen jalan päässä, mutta hän onnistui pääsemään seinävierelle ja haparoi eteenpäin, kunnes rysähdys ilmoitti hänen päässeen purkkihyllyn luo.

   Tässä täytyy olla aivot, hän ajatteli hieman mielenvikaisesti, koska mannapuuro ei litise tällä tavalla. Olen koonnut ajatukseni, hah hah haa."

 

Terry Pratchett: Pyramidit

 

 

 

Tilaa blogini

 

Sisareni eläimet

Digi

Kaneli

Jokseenkin aina vauhdissa...

Emma

 

Eläinasiaa

        

         turvasiru.fi - tuo kadonneen kaverin takaisin

 

       SHARKWATER

  

Muuta mietittävää

 

   

Mainos